totuus julki

"Nyt sen Sinin ois aika lopettaa mein sukulaisten haukkuminen siel blogissa"

Viestin lähettäjähän olisi voinut ottaa suoraan minuun yhteyttä.. :-)

Hahaa, vihdoin pääsin siihen tulokseen mihin halusinkin. Nyt kun lisää yli-innokkaita kyylääjiä paljastui ni varmaan on hyvä sauma kertoa vähän lisää mielipiteitä asioiden tiimoilta.

Ensinnäkin, en voi käsittää miten jotku on voitu kasvattaa metodilla "ollaan vaan hiljaa asioista ni hyvä tulee".. Miun mielestä asiat voi sanoo ihan suoraan niinkuin ne on eikä olla vaan hiljaa ja jauhaa paskaa selän takana, niinkuin Markun sisarukset tekee - valitettavasti. Säälittävää ja erittäin epäkypsää käyttäytymistä, se on miun mielipide asiaan - sanokoon kuka mitä hyvänsä.

Ja siis, se, että vaikka miuta on "uhkailtu" että pitäisi olla hiljaa - en todellakaan. Odottakaas vain arvon lukijat ja varsinkin elämäni kyttääjät, kun painan julkaise nappia on huomenna jo aika moinen haloo pystyssä. Odotan innolla, minulla ei ole enään mitään menetettävää ja mielestäni tällainen paska on sen arvoista, että sen voi julkaista!!!

Kun aloin odottaa Oskaria, ajattelin pitää asiaa salassa Markun puolen sukulaisilta niinkauan kunnes me olisimme tehneet oman päätöksen asian suhteen. Vaikka Oskar ei ollut suunniteltu ja täysin vahinko, oli hän silti enemmin kuin tervetullut perheeseemme.

Viikot kuluivat..
Minua alettiin painostaa aborttiin, asioita ruettiin tivaamaan. Minulle annettiin ymmärtää, ettei minulla olisi mitään muita vaihtoehtoja. Onneksi minulla oli sentään oma äiti, joka tuki minua ja päätöstäni pitää pieni ihme.
Markun äitiä käytettiin välikätenä minun tenttaamiseen, jälkeenpäin ajateltuna, siinäkin tilanteessa olisi voinut tulla kysymään suoraan päin naamaa. Hauskinta koko asiassa oli, että minua pyydettiin poistumaan paikalta kun Markun mielipidettä kysyttiin asiaan, ei vittu terve :--DD Me siinä jamassa oltiin kaksistaan, pariskuntana. Päätös oli meidän ei kenenkään muun.

Ennen raskauttani olimme viettämässä rapujuhlia Markun sisaruksen kotona, jolloin myös minä olin humalassa. Sanoin erään lauseen sen enempää ajattelematta. "Ainut mikä Markun saisi rauhoittumaan olisi varmaan perheen perustaminen" - arvatkaas vaan, kun yhtäkkiä olinkin suunnitellut kaiken, olin oikea pahan alku ja juuri... huah

Valitin myöskin siitä, kuinka Markun sisarus oli aiheuttanut meille lähes kuuden sadan laskun eräältä baari reissulta, jossa myös me olimme mukana ja näin ollen meidät yhdistettiin asiaan heti. Eiköhän me se lasku maksettu. Kuitenkin, sain 1/6 osan tästä summasta, jolloin minulle vielä sanottiin, että se on siitä kustannuksia aiheuttaneesta asiasta! Eiköhän siitäkin jälkeenpäin keksitty kuinka se oli laina ja niin edelleen.

Meistä tehtiin 2012 syksyllä lastensuojeluilmoitus nimettömänä. Tietenkään en voi olla varma, mutta minulla on erittäin vahva epäilys tästä ns "ilmiantajasta", mutta ei siitä sen enempää.

Ja tähän väliin kerrotakoon, ilmoitus todettiin perättömäksi, joka oli kiusan mielessä ilmeisesti väkisin keksitty.

No tämä minun epäilys oli kertonut täysin samanlaisen tarinan Markun sisarukselle (jolloin epäilys vahvistui entisestään). Mielestäni tämä oli viimeinen niitti, siitä kaikki lähti.
Aloin saada alentavia katseita jokaiselta, asioita pimitettiin, puhuttiin selän takana eikä yllätä sinäänsä - kukaan ei tullut kysymään minulta itseltäni mitään. Onko tämä nyt sitten erityisen normaalia??

Ilmoutuksessa oli mm kuinka olin juonut alkoholia säännöllisesti ja riehunut ympäri kyliä odottaessani Oskaria.

Oli pääsiäinen, en nyt muista olinko tuolloin maha pystyssä vai en, anyway. Oskarin serkut olivat virpomassa isovanhempiaan ja myös me olimme siellä.

Välikommenttina lisättäköön, jokainen joka minut tuntee oikeasti tietää, että suustani pääse jos jonkin moisia sammakoita missä tilanteissa vain, ja myös ne, jotka sen tietävät, tietävät myös sen, ettei niistä todellakaan vedetä herneitä nenään.. -.- Ja toisekseen, rudihan tuli "ongelmakoirana", joten en voinut olla varma koiran reaktiosta seuraavassa tilanteessa.

Eli, olimme lähdössä ulos, lapset olivat menossa kovalla kiireellä ovesta, jolloin tokaisin "odottakaas, mie meen ekana ettei rudi säikähä ku tein naamat on niin rumat" (siis jo tosiaan rumat, voi että, missä se huumorintaju olikaan. Heillä oli jos jonkinmoista piirrosta, koska pääsiäinen), no toinen Markun sisaruksistaan tulee ulos ja tokaisee minulle " toiset ovat rumia meikin kanssa toiset muuten vaan", hmm... Mihin katosi se minua kymmenen vuotta vanhempi AIKUINEN ihminen?? Hiekkalaatikolle ilmeisemmin. On siinäkin tavan mentori.

Tämä aihe on niin valtava, että voisin varmaan kirjoittaa kirjan, mutta jätettäköön tähän. Kerron kyllä mielelläni tästä aikuisten käyttäytymisestä lisää jos tarvetta tulee.

Kuitenkin, meidän suhteemme oli vahva, täynnä rakkautta, kaikki oli hyvin - kunnes suku hyökkisi niskaani.

Olen sanonut useampaan otteeseen Markulle;

"Jos tulisi tilanne, että olisimme vastakkaisissa rooleissa ja kyseessä olisi minun sukuni, voisin milloin vain sanoa kaikille: 'koska minä valitsin puolisoni itse, myös teidän täytyy hänet hyväksyä, jos näin ei tapahdu myös minäkään en ole kanssanne tekemisissä'." Tämä on minun ajattelutapani ja sitä kenenkään on turha tulla kritisoimaan.

Minun ja Oskarin ei ainenkaan enään tarvitse viettää mitään juhlia kaltaisten ihmisten kanssa, osaan karsia kaikki idiootit elämästäni hyvin nopeasti.

Ja nyt kaikille tiedoksi, tämä minun "kritiikkini" ei todellakaan ole millään lailla loukkaavaa anoppiani kohtaan, ainenkaan minun puoleltani! :-) ettäs tiedätte te asioiden eteenpäin juoruajat ;)

Ja mielestäni kaikista huvittavinta on se, että jos anoppi on paikalla kaikki muut ovat niin helvetin ystävällisiä ja mukavia ja mitä vaan osaavat, kun ketään ulkopuolista ei ole paikalla kuuntelemassa on käytös aivan jotain muuta. Kerrassaan kypsää käytöstä, ei mulla muuta.

Have a nice day!

Ps. Huomatkaa - kenenkään nimiä ei ole tekstissä mainittu!