together, forever

Moikka!

Oon taas vähän huonoon aikaan liikenteessä, en aikaisemmin joutanut kirjoittelemaan ja vahvasti epäilen, että jos olisin tämän jättänyt huomiseksi olisin sen unohtanut kuitenkin!

Meille kuuluu hyvää! Saatiin Markun kanssa poikkeuksellisesti taas lapsivapaa ilta kun poika jäikin mummolle yöksi. Ajateltiin viettää kerrankin kunnolla aikaa toistemme kanssa ja käytiin paikallisessa pizzapuffetissa syömässä, ei oikein kummankaan mieltä lämmittänyt joku aavistuksen koreampi ravintola.

Suunniteltiin, että oltas vielä ruuan jälkeen käyty keilaamassa, mutta jokainen voi kohdallaan miettiä jaksaako tyylin - "syö niin paljon kuin jaksat" jälkeen vielä lähteä jonnekkin, juu ei. Emme edes harkinneet ensin keilaamista, koska oltiin sen verran nälkäistä kansalaista siinä vaiheessa, että juostiin melkein pää kolmantena jalkana ravintolan ovista sisään!

Käytiin yhdessä vielä kuluttamassa törky kallista gasolin petrolia kaupungissa ympyrää ajellen ja popitettiin niin että tärykalvot huusivat hoosiannaa! Hah! Muistot♥ 

Ajattelin, jos jaksaisin aamulla nousta ajoissa, voisin pitkästä aikaa käydä ulkoiluttamassa kameraa ja ikuistamassa syksyn värejä filmille!

Ensi kertaan! :-)

haamu

23.8. Lauantai

Se oli sateen ja auringon sekoittama päivä, ei niin kylmä, juuri sopiva.

Normaalista poiketen heräsin aamulla jo yhdekaän aikaa kun poika tuli sängyn viereen huutelemaan "äiti, peitto, pois, herää". Muutaman minuutin jälkeen olo oli jopa ihan virkeä. Markku kävi keittämässä kahvit ja siirryttiin aamupalalle.

Olin poikennut apteekissa viikkoa aikaisemmin, ja no lievästi aamulla poltteli viimeinen testi lavuaarin vierellä. Kaksi aiempaa näyttivät negaa, toisen haamua ei meinannut juuri huomata.

Pojat löhösivät sohvalla ja itse sydän tykyttäen jännäsin vessassa. Ei mitään, nega taas. No toivoa ei siinä vaiheessa tarvinnut menettää, olihan odotettuun kuukautisten alkamiseen vielä noin kahdeksan päivää.

Tunsin ehkä jopa pienen pienen harmistuksen ja noudin kupillisen kahvia ja siirryin pihalle istumaan. Poltin tupakan.

Meni ehkä juuri ja juuri se viisi minuuttia, kun ajattelin vielä vilkaista testiä. Ja kyllä, selvä haamuhan siellä oli! ♥
Odotettu, toivottu ja harkittu pieni ihme ilmoitti tulostaan!

Samantien jaon tiedon Markun kanssa ja yhdessä istuttiin sohvalla hymyillen ja tutkaillen.. "on siinä oikeasti viiva".
Minut tuntien en voinut luottaa siihen, olisihan se voinut olla väärässäkin, viiva oli kuitenkin erittäin olematon. Tein usean testin vielä muutamien päivien välillä ja kyllä, kyllä se viiva vain vahvistui vahvistumistaan!

Vihdoin meidän perhe kasvaa♥ Olen niin onnellinen!

Muutamalle uskalsin avautua, vain harvat ja valitut näkivät haamuni niin aikaisin. Keskenmeno, pelkäsin, osittain mutten sitten kuitenkaan. Välillä takaraivossa kävi ajatus, miten me onnistuttiin näin nopeasti? Onneksi pelkoni oli turha ja pieni sydän sykkii vatsassani. Tästä eteenpäin pääsemme siis seuraamaan pienen ihmeen odotusta ja saapumista, vauva arkeen valmistautumista ja yhden uhman kanssa taistelemista! :)

kymmenen faktaa minusta

Selattuani itselle ennalta tuntemattomia blogeja, tuli vastaan useammassakin haaste - kymmenen faktaa minusta. Jostain kaukaisuudesta mieleeni pyrkii ajatus, että jo kertaalleen jotain tällaista olen tehnyt, muttamutta... Nyt massana aion myös itse osaltani kantaa korteni kekoon...

• Olen hyvinkin tempperamenttinen

• Jos tahdon jotain, haluan sen heti

• Saatan saada idean ja aloittaa sen...

• ...yleensä se kuitenkin jää kesken

• Pelkään pimeää, enkä voi kulkea ilman valoa missään

• Jos olen yksin kotona, en saa unta

• Rakastan musiikkia, joraamista ja yksin laulamista! 

• En vaihtaisi elämästäni päivääkään pois, rakastan perhettäni

• Haluan toisen lapsen, ja poden kaameaa vauvakuumetta!

• Haluan vielä joskus naimisiin

... Ja haastan kaikki bloggaajat tekemään saman!

meidän viikonlopusta

Viikonloppu tuli ja meni, lähes huomaamattomasti. Perjantaina käytiin koko perheen voimin kaupungissa syömässä. Täällä oli julkisilla kulkuneuvoilla kampanja 19.-20.9. että sai kulkea veloituksetta ja tottakai mekin käytettiin sitä hyväksi kotiinmeno matkalla!

Lauantaina pikkumies meni mummolle yöksi ja me saatiin kahdenkeskeistä aikaa taas! Päätettiin iltapäivästä ottaa jalat allemme ja suunnattiin keskustaan, käytiin satamassa syömässä todennäköisesti kesän viimeiset vedyt, josta suuntasimme kauppakeskus Galleriaan kahville ottamani kuvan perusteella, jolla sai kaksi yhden hinnalla!

Sieltä selviydyttyämme tallustettiin mäkkäriin jädelle ja citymarketista noudettiin tarjouksessa olleita irtokarkkeja, yllättävän päähänpiston johdosta päätettiin vielä kävellä takaisin kaupunkiin hakemaan leffavuokraamosta filmi illaksi! Todettiin, että linja-auton odottamiseen kuluisi vain turhaa aikaa, joten suunnattiin kotiin päin jalkaisin kunnes pieni matka mentiin bussilla.

Minusta on alkanut tuntua, että kaikki vastoinkäymiset mitä olemme käyneet läpi, ovat vain kasvattaneet suhteemme juuria syvemmälle, eivätkä ne enään pääse heilumaan tuulessa niin helposti.
Pitkästä aikaa olen taas oikeasti onnellinen. Myös yhteiset suunnitelmat tulevaisuudessa tuovat turvallisuuden tunnetta ja hyvää mieltä. Kunhan pääsemme siirtymään uuteen osoitteeseen, sitä myöten myös pääsen avamaan teille ajatuksellisesti meidän suunnitelmat ja uudet kujeet. Valitettavasti en täällä enään kerro mitään merkittävää minusta, meistä tai elämästämme...

Pian pääsemme taas aloittamaan remonttia ja sitä myöten kaatamaan pari seinää, siitä lisää kunhan saamme jotain aikaiseksi! Viikonloppuna kotiutimme pikkuvikaisen kuivausrummun, jota en kyllä vielä ole ehtinyt koeajaa.

Nyt jos vihdoin jatkan erittäin ahkeraa opiskelua, varsinkin kun meillä ei juuri mitään tekemistä ole taikka minun osaltani jo tehty. Palataan taas!

Ps. Puhelimella kirjoittaessani en vastaa kirjoitusvirheistä! :D

long time no see

Hei jokaiselle!

Taas luvattoman kauan on kulunut siitä, kun viimeksi kirjoittelin. Toisaalta, turha yrittää edes pyrkiä tänne joka päivä, ei olisi mitään ihmeellistä kerrottavaa kuitenkaan. Eli tätähän voisi siis jatkaa ettemme koko poissaolo aikanani ole tehneet juuri mitään kertomisen arvoista! Aivan kuin normaalistikkin, päivät kuluvat töissä ja koulussa - pienimies päiväkodissa. Iltasella nautimme toisistamme ja parhaamme mukaan kun mielikuvitus antaa periksi keksimme jotain aktiviteettiä.

Uskallan väittää, että tänä vuonna syksyn nopea saapuminen yllätti jopa minut! Meilläpäin ollaan jo suhteellisen lähellä käyty miinus asteiden puolella yöllä, aivan käsittämätöntä... Viime vuonna ei oikein missään vaiheessa osannut sanoa, tuleeko talvi vai ei, mutta nyt jos säät menevät kylmempään uskon vielä kunnon talveen!

Oskarille hankintalistalla tällä hetkellä komeilevat jonkin sortin syksy kengät. Kunhan viikonloppuna vetristyn, lähden kaupungille katsomaan tarjontaa. Itselleni olen asettanut hankintalistalle villapaidan! Pörröisen, söpön jossa on korkea kaulus!

Pari viikkoa olen kärsinyt suunnattomasta väsymyksestä, jaksan kyllä aamulla nousta kahdeksaksi, mutta illan suussa kotiin saavuttuani olen lähes poikkeuksetta ottanut vähintään puolen tunnin nokoset. Tuntuu, että voisin nukkua kellon ympäri huoletta, mutta ei sitten kuitenkaan! Hmm...

Ensimmäinen sähköposti ryöppy on lähtenyt matkaan, jee! Valitettavasti uusi sivu on vielä yksityisasetuksiltaan oikeutettu vain yksinomaan minulle, mutta pian, pian teillekkin jaetaan oikeus saapua seuraamme :)!
Eli siis muistutukseksi vielä jokaiselle, jos haluat jatkossakin seurata meitä

Kommentoi oma sähköposti osoitteesi TAI ota minuun yhteyttä ssiinnii9@gmail.com

Ja vielä, koska yksi sekaannus on jo tapahtunut - jos kommentoit anonyyminä ja sähköpostiosoitteesi on nimetön, kerrothan kuka olet. Näin varmistat itsellesi uuden osoitteen saannin! :)

Hyvää loppuviikkoa! Paljon olisi vielä kerrottavaa, mutta ensi kertaan...

today

Unohdin kameran kotiin, joten kännylaatu saa kelvata :) ! Ja uusi blogi jo hyvässä vauhdissa, muistakaa ilmoitella jatkosta, haluatteko pysyä mukana! Blogista ei tule salaista, vaan pyytelen sposteja, jotta voin antaa suoran osoitteen teille! Täällä sitä en julkista...