Ei oo pahemmi tullut kirjoteltuu mitään, vaikka eiks lomalaisel pitäs olla pelkkää aikaa? Ainankin luulis. Ollaa koko viikko siivoiltu ja järjestelty paikkoja, koska huomen on Oskarin synttärit! :-)
Markku on tällä viikolla vissiin melkein joka päivä tuonu miulle auton ruokatunnillaan ja vissii tän viikon rutiini on ollutkin päiväkahvit Jennillä! ♥
Tänään pitäisi jaksaa vääntää vielä pari kakkua ja sit alkaiskin kaikki olla valmista. Ajattelin, etten tee kuin kaksi kakkua ja lisukkeeksi jotain piparia tms. Tietty lapsia varten vois vaikka poppariakin hommata..
Miulla on vielä lahjakin ostamatta, enkä kyllä tiedä vielä yhtään mitään ostaisin.. Pappa toi meille jokunen aika sitten laudat ja hommaai hiekat hiekkalaatikkoon, joka onosa hänen lahjaansa ja huomenna tulee sitten viimeinen.
Markun vanhemmat olivat ostaneet sähkömönkijän, joka luovutettiin Oskarille eilen, vähän vielä alkujäykkyyttä havaittavissa, mutta eiköhän se ajaminen siitä ala luonnistumaan. Tosi harmi vaan kun lahjan antajat eivät itse viitsi paikalle saapua. Onneksi asia on sentään selvillä..
Oskarin toinen kummi tulee piipahtamaan meillä tänään, koska ei huomenna olisi ehtinyt paikalle töiden takia.
Yritän viimeistään maanantaina päästä jakamaan teille kuvia huomisesta juhlasta. :-) Ja jos kaikki menee hyvin, huomenna on illalla tiedossa pieni road trippi, josta lisää myöhemmin! ;-)
Meidän Juhannus
Torstaina alko meidän perheellä vapaat, jollonka Oskarilla oli myös ihka ensimmäinen hammaslääkäri. Siellä meni hyvin (vaikka äiti täydellinen ei olekaan vielä pahemmin pojan hampaita pessyt). Legokalusto näytti hyvältä ja myös puhtailta - jee! Seuraava kerta onkin sitten vasta vuoden päästä.
Perjantaina nukuttiin tapamme mukaan pitkään ja aamupalan jälkeen suunnattiinkin jo pihalle touhuamaan. Illan suussa nautittiin kahvikupposet hyvässä seurassa ja menopeli oli pyörä!
Sieltä kun kotiuduttiin, nakattiin poika autoon ja suunnattiin satamaan, josta taas jatkettiin matkaa kävellen. Ennen kokon syttymistä käytiin herkuttelemassa vedyt ja olihan se pakko pari metriä ostaa lakuakin paikallisesta kojusta. Nam!
Suhteellisen vähän oli tänä vuonna kerääntynyt satamaan porukkaa, johtui varmaankin lievästi huonosta kelistä. Sateelta ei nimittäin vältytty, vaikka aikaisemmin luontoäiti jotain muuta antoi ymmärtää. Mitä nyt pari vuotta muistelen taaksepäin, niin populaa oli jalkakäytävät täynnä, niin ettei ohikaan meinannut mahtua...
Kokon jälkeen piipahdettiin myös sataman toisessa päässä, katsomassa kaupungin nähtävyyksiä - hiekkalinnaa!
Eilinen meni suht pitkälti kotosalla perheen kesken grillatessa ja illan suussa käytiin Jennin kanssa pyörähtämässäyhdillä. Siinä hetken istuttiin, kunnes pojat suostutteli (lue: pakotti) miut vielä Lappeenrannan yöhön.
Noh, ei varmaan yllätä ketään, että tääkin päivä on mennyt kotona. :-D Taas vaihteeksi mummo halusi pojan yökylään ja käytiin pien mies heittämässä sinne iltapäivästä. Ja taas me grillattiin! Laatuaikaa kahdestaan♥. Netflix odottaa käynnistystä ja herkut syömistä - eli mahti ilta tiedossa!
Ois varmaan pitänyt tulla jutskailemaan teille jo eilen, niin ei ois tullu tällasta kilometri postausta! Toivottavasti teidän Juhannus meni hyvin, eikä kukaan jättänyt aivoja narikkaan!
Perjantaina nukuttiin tapamme mukaan pitkään ja aamupalan jälkeen suunnattiinkin jo pihalle touhuamaan. Illan suussa nautittiin kahvikupposet hyvässä seurassa ja menopeli oli pyörä!
Sieltä kun kotiuduttiin, nakattiin poika autoon ja suunnattiin satamaan, josta taas jatkettiin matkaa kävellen. Ennen kokon syttymistä käytiin herkuttelemassa vedyt ja olihan se pakko pari metriä ostaa lakuakin paikallisesta kojusta. Nam!
Suhteellisen vähän oli tänä vuonna kerääntynyt satamaan porukkaa, johtui varmaankin lievästi huonosta kelistä. Sateelta ei nimittäin vältytty, vaikka aikaisemmin luontoäiti jotain muuta antoi ymmärtää. Mitä nyt pari vuotta muistelen taaksepäin, niin populaa oli jalkakäytävät täynnä, niin ettei ohikaan meinannut mahtua...
Kokon jälkeen piipahdettiin myös sataman toisessa päässä, katsomassa kaupungin nähtävyyksiä - hiekkalinnaa!
Eilinen meni suht pitkälti kotosalla perheen kesken grillatessa ja illan suussa käytiin Jennin kanssa pyörähtämässä
Noh, ei varmaan yllätä ketään, että tääkin päivä on mennyt kotona. :-D Taas vaihteeksi mummo halusi pojan yökylään ja käytiin pien mies heittämässä sinne iltapäivästä. Ja taas me grillattiin! Laatuaikaa kahdestaan♥. Netflix odottaa käynnistystä ja herkut syömistä - eli mahti ilta tiedossa!
Ois varmaan pitänyt tulla jutskailemaan teille jo eilen, niin ei ois tullu tällasta kilometri postausta! Toivottavasti teidän Juhannus meni hyvin, eikä kukaan jättänyt aivoja narikkaan!
KOSTEAA JUHANNUSTA JOKAISELLE!♥
Ei kyl uskois, tai ei tunnu siltä, että nyt on juhannus? Wooot!
Me ei olla suunniteltu mitään, kaikkea tapahtuu jos tapahtuu.
Joka vuotinen perinne pitänee kuitenkin suorittaa - juhannuskokko! Taitaa syttyä täällä meillä päin joskus ilta yhdeksän aikoihin, toivon vaan, ettei sada vettä.
Tänään käytiin ajelemassa Taipalsaarella syömässä jädet. Siellä on näiden meidän lähi kuntien kuuluisimmat ISOT pallot. Eikä ole edes kalliit!
Ehostin taas vähän meidän pihaa, nappasin robbarista parit kesäkukat mukaan. En oo koskaan ollut mikään viherpeukalo, enkä kyllä ole vieläkään - odotan innolla milloin kaikki lyyhistyvät kun unohdan kastella niitä.
Se minun my day:kin nyt vähän jäi.. Yritän jaksaa väkertää uuden.
Tuossa jokunen aika sitten, täällä blogin puolella oli kommentoijille tiedossa yllätys lahjat kalenterivuoden kuluessa ja vihdoin oon saanut jotain inspistä senkin asian suhteen! ;-) Ajallisesti en kenellekkään lupaa mitään, kaikki ajallaan! Ainiin, ja jos jotakuta kiinnostaa - selatkaa postauksia taaksepäin, siellä on vielä yhdelle yllätys tarjolla! :-)
Erittäin hyvää Juhannusta kaikille, olkaahan kiltisti!♥
MITÄ TEHTÄS
Sika pestäs
Mikä sika?
Maasika
Mikä maa?
Isänmaa
Mikä isä?
Taivaanisä
Mikä taivas?
Tähtitaivas
Mikä tähti?
Pohjantähti
Mikä pohja?
Kengänpohja
Mikä kenkä?
Iikenkä
Mikä ii?
Pie turpas kii!
Muistatteko? ;-)
Juu, ei yhtään pää lyö taas tyhjää ei. Tänään ollaan tehty ja touhuttu, tai ainankin tuntuu siltä, vaikka todellisuudessa ei kyllä mitään sen suurempaa olekkaan tapahtunut..
Tein tästä päivästä sellasen, öö my dayn? Mutten voinut vielä julkistaa sitä, koska ei se oo vielä valmis! Kaikki kuvatkin on vielä kortilla. Kunhan jaksan, huomen aamulla.
Huomenna meillä on ihka ensimmäinen hammaslääkäri, ai jotta vähän jännittää.. No eiköhän se hyvin mene. Jos luontoäiti ei pahasti oo meitä vastaan, voitais vaikka fillaroida kaupunkiin. Sain aikaseks varata myös 2v neuvola, saatiin se vasta heinäkuulle, muuten oltais jouduttu jollekkin toiselle, koska Oskarin "oma" täti on lomalla.. Ööh, kohta painan pääni tyynyyn ja koitan metsästää mattia ajoissa kyläilemään.
Jos nyt kuitenkin jaksais vielä ne kuvat siirtää, huomiseen!
OUR DAY LIKE MY DAY
09:00 - Huomenta, on aika herätä. Silmiä siristäen kuuluu vierestä "äiti, peitto pois". Hetken venyttelen ja jaksan jo seurata mitä pieni mies puuhaa. Koko pikkuauto kokoelma on raahattu sängyn reunalle ja vuoronperään jokainen ajaa esittelykierroksen.
09:07 - Nokia tune, what the fuck! Just ku silmät saa auki, soi jo puhelin. Saadaan aamukahvi seuraa sekä pieni vauvakin tulee kylään. Pikapikaa siis vaatteet niskaan ja kahvin keittoon.
09:30 - Puuro kiehuu ja kahvin tuoksu leijailee nenään, mm. Vihdoinkin, kerrankin loman aikana saa noustua sängystä ajoissa. Ihanaa. Ikkunasta katsoessa meinaa tulla itku, mikä keli! Taas.
11:00 - Lisää vieraita, Rimpsa! ♥ Lisää kahvia siis. Myös isi laittoi vestiä "keitä kahvit ruokatunnilla", joojoo..
12:00 - Lunch time.
12:30 - Good night my baby, maybe.
13:00 - Pihalle järjestelemään, tuunaamaan ja hassuttelemaan Riinan kanssa.
15:30 - Hellou darling, välipalan aika! Leipä nassuun, vaipan vaihto ja pihalle mars! Hiekkalaatikko on mieleinen paikka kaikkine kuorma-autojen ja etukuormaajien kanssa, jota myös äiti rakastaa - viimeistään eteisessä vaatteita riisuessa, kun kilo hiekkaa valuu lahkeista ja hihoista lattialle, so love it.
16:10 - "isiii" kuuluu pihan perältä kun auto kurvaa pihalle! Pojat käy pajalla ja taas ruoka-aika!
17:00 - Hetken hölläys, jonka jälkeen paikkojen järjestelyä ja siivoamista. Onhan ensiviikolla pienenmiehen merkkipäivä :-)
19:00 - Iltakaffet vielä Riinan kanssa ja kotiin!
20:00 - Oskar nukkumaan, äiti ja isi saa yhteistä aikaa netflix sarjojen parissa♥
22:30 - Öitä!
09:07 - Nokia tune, what the fuck! Just ku silmät saa auki, soi jo puhelin. Saadaan aamukahvi seuraa sekä pieni vauvakin tulee kylään. Pikapikaa siis vaatteet niskaan ja kahvin keittoon.
09:30 - Puuro kiehuu ja kahvin tuoksu leijailee nenään, mm. Vihdoinkin, kerrankin loman aikana saa noustua sängystä ajoissa. Ihanaa. Ikkunasta katsoessa meinaa tulla itku, mikä keli! Taas.
11:00 - Lisää vieraita, Rimpsa! ♥ Lisää kahvia siis. Myös isi laittoi vestiä "keitä kahvit ruokatunnilla", joojoo..
12:00 - Lunch time.
12:30 - Good night my baby, maybe.
13:00 - Pihalle järjestelemään, tuunaamaan ja hassuttelemaan Riinan kanssa.
15:30 - Hellou darling, välipalan aika! Leipä nassuun, vaipan vaihto ja pihalle mars! Hiekkalaatikko on mieleinen paikka kaikkine kuorma-autojen ja etukuormaajien kanssa, jota myös äiti rakastaa - viimeistään eteisessä vaatteita riisuessa, kun kilo hiekkaa valuu lahkeista ja hihoista lattialle, so love it.
16:10 - "isiii" kuuluu pihan perältä kun auto kurvaa pihalle! Pojat käy pajalla ja taas ruoka-aika!
17:00 - Hetken hölläys, jonka jälkeen paikkojen järjestelyä ja siivoamista. Onhan ensiviikolla pienenmiehen merkkipäivä :-)
19:00 - Iltakaffet vielä Riinan kanssa ja kotiin!
20:00 - Oskar nukkumaan, äiti ja isi saa yhteistä aikaa netflix sarjojen parissa♥
22:30 - Öitä!
I know who you are!
Muistatteko lapsuudestanne kirjeenvaihdon? Selailin jotain lasten lehteä, muistaakseni terveyskeskuksen vastaanotolla. Sielläkin oli vielä niitä kirjeenvaihto ilmoituksia.
Minulla ei koskaan ollut kirjeenvaihto kaveria, enkä oikein tiedä olisinko halunnutkaan. Nyt jälkeenpäin ajatellen sellainenhan olisi ollut ihan kiva, nyt isompana voisi lukea, mitä pienenä on tullut toiselle kirjoitettua. Toki eihän se vieläkään olisi myöhäistä...
Toisaalta, jaksaisiko sitä enään "aikuisena" kirjoittaa kirjeitä käsin, kun voit yhtä hyvin lähettää kirjeen sähköisessä muodossa. Onhan siinä paperille kirjoittamisessa oma juttunsa, mutta silti?
Tätä asiaa pohdiskelin itsekseni eilen, pähkäilin pitkään, että haluaisinko itselleni kirjeenvaihtokaveria ja kyllä - haluaisin. Sellaisen sähköpostikirjekaverin, se olisi kiva. Joku tuntematon, jolle voi kertoa kaiken ja joka voi kertoa minulle kaiken. Jakaa surut ja ilot eikä kumpikaan tuomitse toista. Se voisi olla kokeilemisen arvoista.
Yksi mitä myös olen pitkään haaveillut kokeilevani, on se postikortti harrastus. En nyt muista tarkkaa nimeä, mutta lähetetään postikortteja ympärimaata. Sekin voisi olla mukavaa.. Enpä tiedä. Joku harrastus olisi kiva, jota voisi ns harrastaa kotoa käsin, mikä silti olisi mielekästä ja saisi hymyilemään. Jotain muuta kuin juoksemista pururadalla tai muuta vastaavaa..
Öh, ja sitten.. No me ollaan oltu koko päivä kotona, ei olla tehty yhtikäs mitään, eikä kyllä tullut yllätyksenä. Kamerasta on akku loppu, en oo sitäkään käyttänyt. Pinnasänkyä oon ahkerasti maalannut, siitä laitan teille kuvia kunhan saan ton akun ladattua, joku päivä. Ei oikein jaksa kiinnostaa, ei kirjoittaminen - ei mikään. On mukavaa välillä vaan höllätä ja olla.
Oon taas kokenut jonkin inspiksen ihan vaan, koska olen utelias. Latasin seuranta ohjelman, jokainen joka tulee sivulleni jättää jäljen itsestään. Aion selvittää ketä te olette, ainankin melkein. Tutkin vielä nettiä ja ihmettelen. Tiedän kuitenkin, että IP:n kanssa on mahdollista selvittää kuka täällä käy.. Hahaa!
Joo eihä täs, vettä sataa ja aurinko paistaa, see you soon! :-)
Minulla ei koskaan ollut kirjeenvaihto kaveria, enkä oikein tiedä olisinko halunnutkaan. Nyt jälkeenpäin ajatellen sellainenhan olisi ollut ihan kiva, nyt isompana voisi lukea, mitä pienenä on tullut toiselle kirjoitettua. Toki eihän se vieläkään olisi myöhäistä...
Toisaalta, jaksaisiko sitä enään "aikuisena" kirjoittaa kirjeitä käsin, kun voit yhtä hyvin lähettää kirjeen sähköisessä muodossa. Onhan siinä paperille kirjoittamisessa oma juttunsa, mutta silti?
Tätä asiaa pohdiskelin itsekseni eilen, pähkäilin pitkään, että haluaisinko itselleni kirjeenvaihtokaveria ja kyllä - haluaisin. Sellaisen sähköpostikirjekaverin, se olisi kiva. Joku tuntematon, jolle voi kertoa kaiken ja joka voi kertoa minulle kaiken. Jakaa surut ja ilot eikä kumpikaan tuomitse toista. Se voisi olla kokeilemisen arvoista.
Yksi mitä myös olen pitkään haaveillut kokeilevani, on se postikortti harrastus. En nyt muista tarkkaa nimeä, mutta lähetetään postikortteja ympärimaata. Sekin voisi olla mukavaa.. Enpä tiedä. Joku harrastus olisi kiva, jota voisi ns harrastaa kotoa käsin, mikä silti olisi mielekästä ja saisi hymyilemään. Jotain muuta kuin juoksemista pururadalla tai muuta vastaavaa..
Öh, ja sitten.. No me ollaan oltu koko päivä kotona, ei olla tehty yhtikäs mitään, eikä kyllä tullut yllätyksenä. Kamerasta on akku loppu, en oo sitäkään käyttänyt. Pinnasänkyä oon ahkerasti maalannut, siitä laitan teille kuvia kunhan saan ton akun ladattua, joku päivä. Ei oikein jaksa kiinnostaa, ei kirjoittaminen - ei mikään. On mukavaa välillä vaan höllätä ja olla.
Oon taas kokenut jonkin inspiksen ihan vaan, koska olen utelias. Latasin seuranta ohjelman, jokainen joka tulee sivulleni jättää jäljen itsestään. Aion selvittää ketä te olette, ainankin melkein. Tutkin vielä nettiä ja ihmettelen. Tiedän kuitenkin, että IP:n kanssa on mahdollista selvittää kuka täällä käy.. Hahaa!
Joo eihä täs, vettä sataa ja aurinko paistaa, see you soon! :-)
ARKISTOJEN KÄTKÖISTÄ VUODESTA 2009 TÄHÄN PÄIVÄÄN
Purin tylsyyttäni ja kaivelin koneelta vanhoja kuvia, ja no joo. Ajattelin jakaa näitä teille ja samalla itse pohdiskella omaa kehoa ja muuttumista vuosien saatossa. Varoitan jo etukäteen erittäin huonoista kuvanlaaduista. Here we go!
 |
| 2010 |
 |
| 2010 |
 |
| Teinipeili H&M ja vuosi taisi olla 2009 |
Tjoo'o.. Näillä mennään. Oon kyllä pikkasen muuttunut näistä. Niin varmasti ulkonäöllisesti kuin myös luonteeltani.
 |
| 2011 |
And this is me now
Mami alotti rojektin
Eilen Riina kävi lapsien kanssa kahveella meillä. Oskar ja Oona puhaltelivat saippuakuplia ja me Riinan kanssa alotettiin pikkku projekti, joka ei kyllä oo vielä valmis.. Kävin autotallista kaivelemassa ja löytyhän sieltä joku jämä pohjamaali, ei sillä pitkälle pötkitty kun se loppui kesken..
Meidän "leikkimökin" terassilla odottaa myös toinen projekti, jonka aikoinaan hamstrasin Ninan ex anopin vintiltä. En oo sitäkään saanut vielä aikaiseksi aloittaa, mutta ehkä pian.. Sitä enne tarttee kyl jututtaa Siriä, että varmasti tiedän mitä teen.
vauva taloon
Oon vähä, öö out? Hirveesti koittanu funtsailla mitä pitäisi hankkia kun toista lasta alkaa miettiä. Taino aiheelliseksihan ne varmaan tulevat vasta kun vauva on oikeasti tulossa ja voikin olla, että vasta viimeisen kolmanneksen kohdalla alkaisin hamstrata..
Oskarin kohdalla ollaa päästy aika vähällä, taino.. luulisin ainankin.
Tällä hetkellä hankinta listalla on ainankin seuraavanlaisia ajatuksia
*Sisarusrattaat, tai itseasiassa mielellään yhdistelmät
*Sitteri, koska vanha ei ole enään täydessä tikissä
*Leluja
*Joitain vaatteita
*FARMARI AUTO, kiitos
Aika paljon on Oskarilta jäänyt käyttökelpoista tavaraa ja vaatetta. Itseasiassa ei olla taidettu heittää vielä mitään pois..
Varsinkin alkuvaiheissa pojalla oli hyvin paljon neutraaleita värejä. Ja vaikka tyttö olisikin seuraavaa, ei kyllä lämmitä mieltä mikään miljoonan pinkin vaatteen vaatekaappi. Ei, ei ja ei..
Äitiyspakkauksen tulen ehdottomasti ottamaan, koska se rahamäärä on mielestäni hyvinkin turha. Ehkä kolmannen kohdalla uskoisin jo voivani ottaa rahan kun kahden jälkeen vaatteita ja muuta käyttökelpoista on jäänyt niin paljon.
Turvaistuimiakin meillä on kaksi, joista toinen on kasvot menosuuntaan ja toinen käy selkä- ja kasvot menosuuntaan. Oskarin vanha vauvaistuinkin löytyy vielä jostain komeroiden uumenista..
Oskarin kohdalla ollaa päästy aika vähällä, taino.. luulisin ainankin.
Tällä hetkellä hankinta listalla on ainankin seuraavanlaisia ajatuksia
*Sisarusrattaat, tai itseasiassa mielellään yhdistelmät
*Sitteri, koska vanha ei ole enään täydessä tikissä
*Leluja
*Joitain vaatteita
*FARMARI AUTO, kiitos
Aika paljon on Oskarilta jäänyt käyttökelpoista tavaraa ja vaatetta. Itseasiassa ei olla taidettu heittää vielä mitään pois..
Varsinkin alkuvaiheissa pojalla oli hyvin paljon neutraaleita värejä. Ja vaikka tyttö olisikin seuraavaa, ei kyllä lämmitä mieltä mikään miljoonan pinkin vaatteen vaatekaappi. Ei, ei ja ei..
Äitiyspakkauksen tulen ehdottomasti ottamaan, koska se rahamäärä on mielestäni hyvinkin turha. Ehkä kolmannen kohdalla uskoisin jo voivani ottaa rahan kun kahden jälkeen vaatteita ja muuta käyttökelpoista on jäänyt niin paljon.
Turvaistuimiakin meillä on kaksi, joista toinen on kasvot menosuuntaan ja toinen käy selkä- ja kasvot menosuuntaan. Oskarin vanha vauvaistuinkin löytyy vielä jostain komeroiden uumenista..
oma-aloitteisuutta, uhmaa, kiukuttelua - kasvamista
Nyt se sitten koitti, ainankin osittain.
On kyllä vieläkin päiviä, jolloin kaikki menee hyvin eikä itkupotku raivareita saada aikaiseksi, mutta on myös niitä, jolloin mikään ei tunnu onnistuvan.
Oli sitten kyse syömisestä, pukemisesta, vaipan vaihdosta tai yksinkertaisesti jostain pojan omasta leikistä. Se on aivan käsittämätön tietämättömyys kun kaikki räjähtää käsiin - aivan varoittamatta.
Itku on aivan hillitöntä, jokseenkin osittain ärsyyntyneisyyttä siihe yhtälöön kun vielä lisätään väsymys - on asia vilpitön.
Yksinkertaisesti en tee siinä tilanteessa yhtään mitään. Saatan kehottaa poikaa siirtymään omaan huoneeseen ja tilanteen rauhoituttua käyn kertomassa, että asioista ei nuinpäin tarvitse suuttua.
Pojalla on aivan älyttömästi omaa tahtoa ja oma-aloitteisuutta asioissa, joista ei vielä ehkä uskoisikaan. Jokaiseen asiaan hän haluaa osallistua, varsinkin jos tekeminen liittyy millään lailla autoihin tms, on se vielä kiinnostavampaa.
Omatahto ja pettymys tulee esille nykyään hyvin usein. Jos olemme hiekkalaatikolla ja pitäisi siirtyä syömään, tulee huuto. Jos poika touhuaa iskän kanssa auto juttuja, ja syystä jos toisesta tarvitsee tekeminen keskeyttää, tulee huuto.
Onneksi olemme selvinneet vielä toistaiseksi nukkumaan menemisestä ilman suurempia raivareita.
Toivonkin, että me päästään tästä uhmasta helpolla.
Myös minun ja Markun kasvatuksessa on eroavaisuuksia, paljon.
Minä pidän selvät rajat, joista ei lipsuta kuntaas Markun kohdalla toisinpäin - hän antaa helpommin periksi.
Varmasti myös pitkälti kasvatustapoihin vaikuttaa oma lapsuus, joko myönteisesti tai negatiivisesti. Itse ainankin olen omasta lapsuudestani poiminut ne mielestäninhyvät kasvatus metodit ja osittain taas teen kaiken päinvastaisesti mitä itse koin lapsuudessani.
Pidän myös huolen, että lapsestani kasvaa kunnon kansalainen, rehellinen ja avoin. Sellainen, joka uskaltaa sanoa asiansa ääneen eikä jää hyssyttelemään.
On kyllä vieläkin päiviä, jolloin kaikki menee hyvin eikä itkupotku raivareita saada aikaiseksi, mutta on myös niitä, jolloin mikään ei tunnu onnistuvan.
Oli sitten kyse syömisestä, pukemisesta, vaipan vaihdosta tai yksinkertaisesti jostain pojan omasta leikistä. Se on aivan käsittämätön tietämättömyys kun kaikki räjähtää käsiin - aivan varoittamatta.
Itku on aivan hillitöntä, jokseenkin osittain ärsyyntyneisyyttä siihe yhtälöön kun vielä lisätään väsymys - on asia vilpitön.
Yksinkertaisesti en tee siinä tilanteessa yhtään mitään. Saatan kehottaa poikaa siirtymään omaan huoneeseen ja tilanteen rauhoituttua käyn kertomassa, että asioista ei nuinpäin tarvitse suuttua.
Pojalla on aivan älyttömästi omaa tahtoa ja oma-aloitteisuutta asioissa, joista ei vielä ehkä uskoisikaan. Jokaiseen asiaan hän haluaa osallistua, varsinkin jos tekeminen liittyy millään lailla autoihin tms, on se vielä kiinnostavampaa.
Omatahto ja pettymys tulee esille nykyään hyvin usein. Jos olemme hiekkalaatikolla ja pitäisi siirtyä syömään, tulee huuto. Jos poika touhuaa iskän kanssa auto juttuja, ja syystä jos toisesta tarvitsee tekeminen keskeyttää, tulee huuto.
Onneksi olemme selvinneet vielä toistaiseksi nukkumaan menemisestä ilman suurempia raivareita.
Toivonkin, että me päästään tästä uhmasta helpolla.
Myös minun ja Markun kasvatuksessa on eroavaisuuksia, paljon.
Minä pidän selvät rajat, joista ei lipsuta kuntaas Markun kohdalla toisinpäin - hän antaa helpommin periksi.
Varmasti myös pitkälti kasvatustapoihin vaikuttaa oma lapsuus, joko myönteisesti tai negatiivisesti. Itse ainankin olen omasta lapsuudestani poiminut ne mielestäninhyvät kasvatus metodit ja osittain taas teen kaiken päinvastaisesti mitä itse koin lapsuudessani.
Pidän myös huolen, että lapsestani kasvaa kunnon kansalainen, rehellinen ja avoin. Sellainen, joka uskaltaa sanoa asiansa ääneen eikä jää hyssyttelemään.
tavallistakin tavallisempi päivä
Alotin seuraileen muutamaa blogia, jossa kirjoittajat tarkkailevat syömistään sekä pyrkivät mahdollisuuksien mukaan urheilemaan säännöllisesti.. Siitäköhän tää miu inspis (ainankin hetkellinen sellainen) tuli?
Oon iha hulluna kävelemässä jokapaikkaan joka päivä.. Ja lenkillekkin on intoa lähteä?! Huhhuh.. Tänäänkin reippaasti kävelin Markun työpaikalle iltapäivästä ja tein jopa oman ennätyksen! Normaalisti oon löntystellyt sen verran hitaasti, että oon saanut aikaa kulumaan pyöreesti tunnin, mutta tänään meni aikaa neljäkymmentä minuuttia.
Jos tätä tahtia jaksan kipitellä koko kesän, ni herranpieksut, että syksyyn mennessä on varmasti kiloja karissut. :-)
Aika peruspäivä taas ollut eli ei olla tehty juuri mitään. Vielä ehdittiin pihalle paistattelemaan hetkellisistä auringonsäteistä ja poika leikkii innoissaan hiekkalaatikolla (vaikka hiekka ei olekaan vielä tullut).
Näillä meiningeillä tänään! Ainiin ja luonnoksissa on jo odottamassa otsikon alla "olohuone".. ;-)
Pian, muutaman viikon päästä myös juhlimme Oskarin 2v syntymäpäiviä! Kutsut on jo laitettu ja jo alustavia suunnitelmia koottu!
Tosi harmi vaan, kun näillä näkymin eräs kutsuttu ei uskalla paikalle saapua, ettei hänelle asiasta suututtaisiin (Mutta eiväthän ne minun juhlat ole, vaan Oskarin). Erittäin, erittäin harmillista.. Myös Oskarin puolesta.. :-( Onneksi poika on vielä niin pieni, ettei ymmärrä tuollaisen käyttäytymisen päälle..
livingroom
Yllä olevassa kuvassa on meidän olohuone jokunen aika sitten, ennkuin mie taas vähän innostuin vaihtelemaan huonekalujen paikkaa..
lomalaiset läpimärkiä
Tasapuolisit tervehdykset jokaiselle!
Tänään oli miun ja Oskarin ensimmäinen virallinen lomapäivä kahden! Heräsin aamusta sanomaan Markulle heipat ja sen jälkeen käperryttiin Oskarin kanssa takasin peiton alle ja jatkettiin unia. Herättiin puolilta päivän vasta aamupalalle :D perus lomalaiset..
Kahden kantturoilla lähdettiin kävelemään miun äitille ja soitinki hälle, et tulee meitä vastaan. Päästiin me kaks kolmas osaa matkasta kuivin nahoin kunnes ukkonen ilmoitti itestään.. Ja no, arvata saattaa oltiin läpimärkiä ja loppumatka juostiin.. Just niin tätä meiän tuuria! Tosin, kiitos sadesuojan - Oskar säästyi kuivin nahoin..
Ja taas sataa - Mie niin rakastan tätä Suomen kesää..
Kiitti ja kuitti
 |
| Tällainen kevyt pieni sade tänään.. |
Kahden kantturoilla lähdettiin kävelemään miun äitille ja soitinki hälle, et tulee meitä vastaan. Päästiin me kaks kolmas osaa matkasta kuivin nahoin kunnes ukkonen ilmoitti itestään.. Ja no, arvata saattaa oltiin läpimärkiä ja loppumatka juostiin.. Just niin tätä meiän tuuria! Tosin, kiitos sadesuojan - Oskar säästyi kuivin nahoin..
 |
| Systeri ♥ |
Kiitti ja kuitti
urheiluhullu ja arvonnan voittaja
Jokunen aika sitten osallistuin Tanjan blogissa järjestettävään arvontaan, käy toki kurkkimassa Tanjan elämää - pääset sinne tästä.
Tällä kertaa jopa minulla kävi tuuri ja arpa onni suosi, uskallan väittää, että tämä oli ensimmäinen kerta elämässä! Kun kuulin voitostani hypin riemusta.. heh
Paketti saapui kotiin pari päivää sitten - kaksi doven tuotetta. Kosteusvoide ja nestesaippua. Saippua on vielä toistaiseksi pysynyt pullossa, mutta eilen sain ihanan selkä hieronnan uudella rasvalla!♥ Ah, se oli jotain niiin ihanaa, aisteja herättelevä valloittava tuoksu ja erinomainen imeytymiskyky! Olen sataprosenttisesti tyytyväinen ja suosittelen muillekkin lämpimästi!
Eilen oli lapsivapaata, kun mummo halusi viettää pojan kanssa hieman laatuaikaa♥ Kävin viemässä Oskarin sinne jotakuinkin kahden maissa, poikkesin ystävän pojan syntymäpäivillä ja kurvasin kotiin. Illemmasta käväisin Ninalla kahvittelemassa, josta nopea pyörähdys vielä Miitulle ja kotia. Olo oli jo siinä vaiheessa aivan rättäpoikki väsynyt, mutta sainkin päähänpiston kymmenen aikoihin, että lähdetään lenkkeilemään!
Käveltiin ympäripyöreesti varmaan kymmenisen kilometriä keskellä mettää ja kotiin saavuttiin jotakuinkin puolen kahdentoista aikoihin. Meillä oli kivaa, koirilla oli kivaa ja ihanaa laatuaikaa kahden♥ Perkeleesti itikoita ja muita önniäisiä plus meinasin talloa vaskitsan, mutta mitä pienistä - illan viilettyä ei edes päässyt kuuma yllättämään ja kyllä muuten nukutti hyvin!
Tänään iltapäivästä poikakin kotiutui ja Oskarin tätikin saapui vierailulle kotikulmille ja enköhän heti saanut siskosta lapsen likan ja lähes sama lenkki uudelleen! Kuntoilua kerrakseen, taidan olla tulossa hulluksi.. Latasin myös puhelimeen Sports Trackerin, niin pääsen seuraamaan kilometrit ym.. huhhuh..
Sauna on lämpiämässä ja jos pientä huikopalaa vetäsis naamariin ja kattos supernaturalii jakson, jonka jälkeen voiskin mennä pötköttelemään!
Tällä kertaa jopa minulla kävi tuuri ja arpa onni suosi, uskallan väittää, että tämä oli ensimmäinen kerta elämässä! Kun kuulin voitostani hypin riemusta.. heh
Paketti saapui kotiin pari päivää sitten - kaksi doven tuotetta. Kosteusvoide ja nestesaippua. Saippua on vielä toistaiseksi pysynyt pullossa, mutta eilen sain ihanan selkä hieronnan uudella rasvalla!♥ Ah, se oli jotain niiin ihanaa, aisteja herättelevä valloittava tuoksu ja erinomainen imeytymiskyky! Olen sataprosenttisesti tyytyväinen ja suosittelen muillekkin lämpimästi!
Eilen oli lapsivapaata, kun mummo halusi viettää pojan kanssa hieman laatuaikaa♥ Kävin viemässä Oskarin sinne jotakuinkin kahden maissa, poikkesin ystävän pojan syntymäpäivillä ja kurvasin kotiin. Illemmasta käväisin Ninalla kahvittelemassa, josta nopea pyörähdys vielä Miitulle ja kotia. Olo oli jo siinä vaiheessa aivan rättäpoikki väsynyt, mutta sainkin päähänpiston kymmenen aikoihin, että lähdetään lenkkeilemään!
Käveltiin ympäripyöreesti varmaan kymmenisen kilometriä keskellä mettää ja kotiin saavuttiin jotakuinkin puolen kahdentoista aikoihin. Meillä oli kivaa, koirilla oli kivaa ja ihanaa laatuaikaa kahden♥ Perkeleesti itikoita ja muita önniäisiä plus meinasin talloa vaskitsan, mutta mitä pienistä - illan viilettyä ei edes päässyt kuuma yllättämään ja kyllä muuten nukutti hyvin!
 |
| Tän päivän reissu.. |
Sauna on lämpiämässä ja jos pientä huikopalaa vetäsis naamariin ja kattos supernaturalii jakson, jonka jälkeen voiskin mennä pötköttelemään!
kesä saa vihdoin luvan saapua!
Kyllä se aika juoksee nopeaa.. Vastahan oli se päivä jolloin vein Oskarin ensimmäisen kerran tarhaan, päätin hoitovapaat ja palasin takaisin koulun penkille..
Tää vuos on mennyt yhdessä hujauksessa, aivan huomaamatta! On pakko kuitenkin sanoa, että tää on ollu yks parhaimmista lukuvuosista ikinä! Kiitos siitä kuuluu mun ihanille luokkatovereille, jotka on olleet mitä parhaimmat (Ainankin verrattuna aikaisempaan luokkaan)! Oon tullu toimeen kaikkien kanssa ja oon myös löytänyt luokalta ystäviä, joiden kanssa olla vapaa-ajalla! :-)
Iso kiitos kuuluu myös mun rakkaalle avopuolisolle, joka on jaksanu potkia miut joka aamu sängystä ylös ja tsempannu jaksamaan loppuun asti!♥ love u
Myös Oskarin tarha vuosi on mennyt erittäin hyvin. Kertaakaan ei oo itku silmässä tarvinnut hoitoon jäädä ja päivät siellä ovat myös menneet hyvin! Aivan mahdoton kehitys on myös tapahtunut pojan sosiaalisissa taidoissa ja muiden huomioon ottamisessa♥ Myös Oskar on löytänyt itselleen tarhasta ystävän ja ovatkin siellä kuin paita ja peppu!
Mitä tähän voi enään edes sanoa? Hymyissä suin ainankin voidaan aloittaa Oskarin kanssa loman vietto. Ja odotetaan, että iskän loma koittaisi nopeasti!
Tänään pappa(miun isä) kuskasi meidän pihalle hiekkalaatikko tarvikkeet, ja rakentaminen pitäs tässä viikonlopun aikana suorittaa. Ens viikolla tulee hiekkakuorma ja kyllä poika on varmasti innoissaan siinä vaiheessa kun rekka peruuttaa pihaan!
Pikkulinnut ovat minun korviini kantaneet tietoa, että vatsassani kasvaisi pikkuinen, niin tämähän ei tosiaankaan kyllä pidä paikkaansa..
Tosin voin kyllä kertoa, että pikkukakkosesta on ollut puhetta, aika paljonkin. Ja jos suunnitelmat pysyvät eikä mitään elämää mullistavaa tapahdu, saatetaan jo syksyn mittaan päästä seurailemaan pienen ihmeen kehitystä! ;-)
Kuitenkin niin, että tulen valmistumaan ajallaan ensi keväänä, koska en tosiaankaan halua olla ilman mitään ammattia ja leikkiä kotiäitiä, ehei..
Tää vuos on mennyt yhdessä hujauksessa, aivan huomaamatta! On pakko kuitenkin sanoa, että tää on ollu yks parhaimmista lukuvuosista ikinä! Kiitos siitä kuuluu mun ihanille luokkatovereille, jotka on olleet mitä parhaimmat (Ainankin verrattuna aikaisempaan luokkaan)! Oon tullu toimeen kaikkien kanssa ja oon myös löytänyt luokalta ystäviä, joiden kanssa olla vapaa-ajalla! :-)
Iso kiitos kuuluu myös mun rakkaalle avopuolisolle, joka on jaksanu potkia miut joka aamu sängystä ylös ja tsempannu jaksamaan loppuun asti!♥ love u
Myös Oskarin tarha vuosi on mennyt erittäin hyvin. Kertaakaan ei oo itku silmässä tarvinnut hoitoon jäädä ja päivät siellä ovat myös menneet hyvin! Aivan mahdoton kehitys on myös tapahtunut pojan sosiaalisissa taidoissa ja muiden huomioon ottamisessa♥ Myös Oskar on löytänyt itselleen tarhasta ystävän ja ovatkin siellä kuin paita ja peppu!
Mitä tähän voi enään edes sanoa? Hymyissä suin ainankin voidaan aloittaa Oskarin kanssa loman vietto. Ja odotetaan, että iskän loma koittaisi nopeasti!
Tänään pappa(miun isä) kuskasi meidän pihalle hiekkalaatikko tarvikkeet, ja rakentaminen pitäs tässä viikonlopun aikana suorittaa. Ens viikolla tulee hiekkakuorma ja kyllä poika on varmasti innoissaan siinä vaiheessa kun rekka peruuttaa pihaan!
Pikkulinnut ovat minun korviini kantaneet tietoa, että vatsassani kasvaisi pikkuinen, niin tämähän ei tosiaankaan kyllä pidä paikkaansa..
Tosin voin kyllä kertoa, että pikkukakkosesta on ollut puhetta, aika paljonkin. Ja jos suunnitelmat pysyvät eikä mitään elämää mullistavaa tapahdu, saatetaan jo syksyn mittaan päästä seurailemaan pienen ihmeen kehitystä! ;-)
Kuitenkin niin, että tulen valmistumaan ajallaan ensi keväänä, koska en tosiaankaan halua olla ilman mitään ammattia ja leikkiä kotiäitiä, ehei..
Heip!
Täällä meidän suunnalla on tänään aivan järkky ihana päivä ollut, jos tuskaista kuumuuskuolemaa ei lasketa! Tänään meidän luokka järjesti työkykypassin nimissä salibandy turnauksen koko auto-osastolle, joka alkoi jo heti aamusta kahdeksalta. Itse en ollut pelaamassa, mutta silti oli kiva olla katsomon puolella! Ja no, me voitettiin.. Se oli mielestäni ainut mikä tänään meni perssiilleen, koska ois ollut iha kiva jos joku toinen luokka ois voittan ku kuiteki meiän järjestämä tapahtuma!
Mut anyways, kaks kirjotust takan hurjaa pohdintaa ja mietteitä, joten on varmaan ihan reilua keventää tunnelmaa muutamilla kuvilla. Aattelin et voisin tehdä sellasen "asuntoesittelyn", pikkuhiljaa ilman mitään takarajaa, eli sitä mukaa kun innostusta riittänee, oisitteko kiinnostuneita?
Kolmen pintaa kävin koukkaamassa Oskarin tarhasta kyytiin ja kurvailtiin suoraa tietä kotia, löhöilemään. Uimaranta vähän kyllä houkuttas, mutmutmut... Enpäs tiiä uskaltaako.. :D
Hitaasti mutta varmasti myös pikkuhiljaa meidän wc alkaa näyttää elonmerkkejä ja paripäivää sitten annoin sille vähän väriä! Pyyhkeet nakkasin robinhoodista, taisvat olla kakosen pintaa kipale ja koukut kaivoin kaapin pohjalta, jotka taisin ostaa joskus puuilosta. Like it?
Mut anyways, kaks kirjotust takan hurjaa pohdintaa ja mietteitä, joten on varmaan ihan reilua keventää tunnelmaa muutamilla kuvilla. Aattelin et voisin tehdä sellasen "asuntoesittelyn", pikkuhiljaa ilman mitään takarajaa, eli sitä mukaa kun innostusta riittänee, oisitteko kiinnostuneita?
Kolmen pintaa kävin koukkaamassa Oskarin tarhasta kyytiin ja kurvailtiin suoraa tietä kotia, löhöilemään. Uimaranta vähän kyllä houkuttas, mutmutmut... Enpäs tiiä uskaltaako.. :D
Hitaasti mutta varmasti myös pikkuhiljaa meidän wc alkaa näyttää elonmerkkejä ja paripäivää sitten annoin sille vähän väriä! Pyyhkeet nakkasin robinhoodista, taisvat olla kakosen pintaa kipale ja koukut kaivoin kaapin pohjalta, jotka taisin ostaa joskus puuilosta. Like it?
my dear readers
Silloin kun vielä opiskelin blogien ihmeellistä maailmaa, ajattelin, että mitä enemmän lukijoita sen parempi blogi olisi kyseessä.
Kuitenkin, pikkuhiljaa enemmin ja enemmin tutkailtuani olen vakaasti kallistumassa aivan päin vastaiseen ajatteluun. Eikä tämä liity mitenkään siihen, että olisin jotenkin katkera omasta lukijamäärästäni verrattuna joihinkin massablogeihin "mun uudet gledjut, kävin tänää h&m:ssä eiks oo cool, täs mun luis vuitton" - huah.
Okei, on se hyvä jos rahaa noinkin huimasti jokapäiväiseen shoppailuun, eletäänhän me sentään täällä hyvinvointivaltiossa, jossa veroja kiritään kokoajan. Kyllä Suomella silti riittää rahaa lainata muille, sitten ihmetellään kun kansalaiset eivät ole tyytyväisiä. Lapsilisästä leikataan, kuntalisä poistetaan, miksi ei suoraan vaan deletoida kaikkia tukia pois - asutaan kadulla ja kerjätään lottovoittajilta, perfet idea - lets do it!
Hyvä, että ruokaan ja perus hygieniaan riittää normaalituloisella rahat - jotta siihen päälle vielä monien satojen, jopa tuhansien eurojen edestä on varaa ostella kaikkea muuta, niin kysympähän vaan, että anteeksi mitä?
Olen minäkin useasti miettinyt rupeanko myymään itärajalla persettä rekkajonossa vai kenties pitäisikö alkaa puutarhuriksi ja kasvattaa vähän kukkaa? -Joo, periaatteessa olisihan se varmasti tuottoisaa. Tai sitten vain käyn ostamassa rahapuun ja odotan josko se alkaisi siementämään viidensadan euron seteleitä..
Kuitenkin, palatakseni itse asiaan..
Kumpi on parempi..
Useita satoja lukijoita, joista ehkä joka kymmenes viitsii jotain kommentoida uusista vaatteistasi "oletpa kaunus, mistä ostit tuon laukun" yksikään ei koskaan huomauta postaukseen mitään mikä viittaisi millään lailla negatiiviseen ajattelutapaan (tai sitten näitäkommentteja ei vain hyväksytä julkisiksi)
vai se muutama kymmenen armeijan komppanja, jotka oikeasti seuraavat sinua, kertovat olemassa olostaan ja uskaltavat myös sanoa, että tämä meni kyllä aivan penkin alle?
Minä kannatan jälkimmäistä, ja niinkuin otsikkokin kertoo, olen aivan suunnattoman kiitollinen teistä, jotka täydennätte meidän armeijaamme ja jaksatte myös siellä ruudun toisella puolella ilmoittaa olemassaolostanne ja ilahduttaa päivääni niin hyvillä kuin huonoillakin kommenteillanne! Teidän takianne jaksan avata bloggerin päivä toisensa jälkeen vaikka kuinka kusiaiset pyörisivät perseessä ja herne olisi niin syvällä nenässä ettei sitä sieltä kaivamalla ulos saa!
I so love u guys♥
Olen puhunut.
Kuitenkin, pikkuhiljaa enemmin ja enemmin tutkailtuani olen vakaasti kallistumassa aivan päin vastaiseen ajatteluun. Eikä tämä liity mitenkään siihen, että olisin jotenkin katkera omasta lukijamäärästäni verrattuna joihinkin massablogeihin "mun uudet gledjut, kävin tänää h&m:ssä eiks oo cool, täs mun luis vuitton" - huah.
Okei, on se hyvä jos rahaa noinkin huimasti jokapäiväiseen shoppailuun, eletäänhän me sentään täällä hyvinvointivaltiossa, jossa veroja kiritään kokoajan. Kyllä Suomella silti riittää rahaa lainata muille, sitten ihmetellään kun kansalaiset eivät ole tyytyväisiä. Lapsilisästä leikataan, kuntalisä poistetaan, miksi ei suoraan vaan deletoida kaikkia tukia pois - asutaan kadulla ja kerjätään lottovoittajilta, perfet idea - lets do it!
Hyvä, että ruokaan ja perus hygieniaan riittää normaalituloisella rahat - jotta siihen päälle vielä monien satojen, jopa tuhansien eurojen edestä on varaa ostella kaikkea muuta, niin kysympähän vaan, että anteeksi mitä?
Olen minäkin useasti miettinyt rupeanko myymään itärajalla persettä rekkajonossa vai kenties pitäisikö alkaa puutarhuriksi ja kasvattaa vähän kukkaa? -Joo, periaatteessa olisihan se varmasti tuottoisaa. Tai sitten vain käyn ostamassa rahapuun ja odotan josko se alkaisi siementämään viidensadan euron seteleitä..
Kuitenkin, palatakseni itse asiaan..
Kumpi on parempi..
Useita satoja lukijoita, joista ehkä joka kymmenes viitsii jotain kommentoida uusista vaatteistasi "oletpa kaunus, mistä ostit tuon laukun" yksikään ei koskaan huomauta postaukseen mitään mikä viittaisi millään lailla negatiiviseen ajattelutapaan (tai sitten näitäkommentteja ei vain hyväksytä julkisiksi)
vai se muutama kymmenen armeijan komppanja, jotka oikeasti seuraavat sinua, kertovat olemassa olostaan ja uskaltavat myös sanoa, että tämä meni kyllä aivan penkin alle?
Minä kannatan jälkimmäistä, ja niinkuin otsikkokin kertoo, olen aivan suunnattoman kiitollinen teistä, jotka täydennätte meidän armeijaamme ja jaksatte myös siellä ruudun toisella puolella ilmoittaa olemassaolostanne ja ilahduttaa päivääni niin hyvillä kuin huonoillakin kommenteillanne! Teidän takianne jaksan avata bloggerin päivä toisensa jälkeen vaikka kuinka kusiaiset pyörisivät perseessä ja herne olisi niin syvällä nenässä ettei sitä sieltä kaivamalla ulos saa!
I so love u guys♥
Olen puhunut.
just thinking...
Mitenhän tän nyt alottas, fiksusti tai ainankin niin, että se yrittäs kuullostaa jotenkin järkevältä..
Yks yö makoilin sängyssä, odotin, että uni tulis - turhaan.
Hirveä ajatus vyöry tunkeutu otsalohkoon, just sillon kun en ois jaksanu miettiä mitään muuta kun nukkumista. Ehkä ois ollu viisainta kaivaa kynää ja paperia esille, mutta eihän se silloin mieleen tullut.Se kuuluisa jälkiviisaus..
On tosi harmi, että aikuisella (lue: pitäisi olla jo aikuinen) ihmisellä tai ihmisillä ei ole mitään järjellisempää tekemistä kuin tieten tahtoen yrittää pilata kaikki se, mitä minulla on.
Suoraan sanottuna tunnen myötähäpeää ja sääliä tällaisia kohtaan.
Ja koko kirjoituksen pointti on tämä blogi. Aikoinaan, silloinen ystäväni kirjoitti blogia, elämästään, sairaudestaan ja kuulumisistaan - miksen minäkin voisi yrittää, kokeilla ja tietää miltä se tuntuu.
Alku oli haastavaa, en ollut aivan päässyt asian ytimeen - pikkuhiljaa hyvä tulee. Blogin myötä myös innostuin valokuvaamisesta, tai yleensäkin himoitsin hyvälaatuisia kuvia - yritin nousta huipulle, hipoa täydellisyyttä.
Pienien askelien myötä bligista tuli minulle kokoajan tärkeämpi, se oli kuin se toinen mies minulle. Sain hetken rauhan, olla yksin ja toteuttaa itseäni.
Luen todella paljon erilaisia blogeja, harvemmin kuitenkaan kirjoitan niihin. On niin paljon laidasta laitaan, kirjaimellisesti. Asioista kirjoitetaan avoimesti, juuri niinkuin ne on ja miltä ne tuntuvat. Mutta enhän minä vain niin voi tehdä, minä en voi suojautua näytön taakse ja kertoa kuinka onnellinen tai vittuuntunut olen, aina joku laittaa kapulat ristiin : kun ethän sinä voi tehdä näin. AINA joku kyttää minua, AINA joku haluaa tietää minusta kaiken, kirjaimellisesti aina.
Ehkä eniten minua vituttaa se kun kirjoitan tänne, se aina lukee, tulkitsee ja juoruaa. Varmaan jokainen on pienenä leikkinyt rikkinäistä puhelinta? No tämä on vähän sama, se asia vain kääntyy päälaelleen jo seuraavan kohdalla. Think about that fucking shit! Kun tekstin sanomaa ei haluta lukea, vaan joka toinen rivi ja loput päätellään itse.
Oon funtsinukkin tässä, jotta saisin edes hetkeksi vapaat kädet.. Pitäisi varmaan vaihtaa blogin nimi, osoite, estää näkyvyys hakukoneille ja sulkea fb profiili "vain kaverit" asetukselle. Ja muokata vaikka viel blogger nimi aidoksi nimimerkiksi.
Voin väittää, että silloin blogini löytäminen negatiivisessa ja kyttäys tarkoituksessa on erittäin erittäin haastavaa, joskin jopa mahdotonta kun google ei ole auttamassa ;-) Voisin silti pitää blogini julkisena ja jokainen halukas pääse meitä seurailemaan.
Ja minä vältyn turhalta paskalta ja selitetyiltä tarinoilta, ja saan säilyttää hermoni.
Ja mitähän vittua kukaan on minua määräämään, että mitä minä voin tehdä ja mitä en? - Nobody.
Yks yö makoilin sängyssä, odotin, että uni tulis - turhaan.
Hirveä ajatus vyöry tunkeutu otsalohkoon, just sillon kun en ois jaksanu miettiä mitään muuta kun nukkumista. Ehkä ois ollu viisainta kaivaa kynää ja paperia esille, mutta eihän se silloin mieleen tullut.
Suoraan sanottuna tunnen myötähäpeää ja sääliä tällaisia kohtaan.
Ja koko kirjoituksen pointti on tämä blogi. Aikoinaan, silloinen ystäväni kirjoitti blogia, elämästään, sairaudestaan ja kuulumisistaan - miksen minäkin voisi yrittää, kokeilla ja tietää miltä se tuntuu.
Alku oli haastavaa, en ollut aivan päässyt asian ytimeen - pikkuhiljaa hyvä tulee. Blogin myötä myös innostuin valokuvaamisesta, tai yleensäkin himoitsin hyvälaatuisia kuvia - yritin nousta huipulle, hipoa täydellisyyttä.
Pienien askelien myötä bligista tuli minulle kokoajan tärkeämpi, se oli kuin se toinen mies minulle. Sain hetken rauhan, olla yksin ja toteuttaa itseäni.
Luen todella paljon erilaisia blogeja, harvemmin kuitenkaan kirjoitan niihin. On niin paljon laidasta laitaan, kirjaimellisesti. Asioista kirjoitetaan avoimesti, juuri niinkuin ne on ja miltä ne tuntuvat. Mutta enhän minä vain niin voi tehdä, minä en voi suojautua näytön taakse ja kertoa kuinka onnellinen tai vittuuntunut olen, aina joku laittaa kapulat ristiin : kun ethän sinä voi tehdä näin. AINA joku kyttää minua, AINA joku haluaa tietää minusta kaiken, kirjaimellisesti aina.
Ehkä eniten minua vituttaa se kun kirjoitan tänne, se aina lukee, tulkitsee ja juoruaa. Varmaan jokainen on pienenä leikkinyt rikkinäistä puhelinta? No tämä on vähän sama, se asia vain kääntyy päälaelleen jo seuraavan kohdalla. Think about that fucking shit! Kun tekstin sanomaa ei haluta lukea, vaan joka toinen rivi ja loput päätellään itse.
Oon funtsinukkin tässä, jotta saisin edes hetkeksi vapaat kädet.. Pitäisi varmaan vaihtaa blogin nimi, osoite, estää näkyvyys hakukoneille ja sulkea fb profiili "vain kaverit" asetukselle. Ja muokata vaikka viel blogger nimi aidoksi nimimerkiksi.
Voin väittää, että silloin blogini löytäminen negatiivisessa ja kyttäys tarkoituksessa on erittäin erittäin haastavaa, joskin jopa mahdotonta kun google ei ole auttamassa ;-) Voisin silti pitää blogini julkisena ja jokainen halukas pääse meitä seurailemaan.
Ja minä vältyn turhalta paskalta ja selitetyiltä tarinoilta, ja saan säilyttää hermoni.
Ja mitähän vittua kukaan on minua määräämään, että mitä minä voin tehdä ja mitä en? - Nobody.
GO LITTLE BAD GIRL
Ihana aurinko paistanut koko päivän ja sain pukea mekonkin päälle! Päivällä käytin Ninaa ja hänen poikaansa Santeria ostoksilla Robinhoodissa, ja ai että Oskar oli hymy pyllyssä, kun takapenkillä istui vieressä kaveri! :-)
Neljän aikoihi suunnattiin miun iskälle syömään eilisten juhlien "jämiä", namm! Siellä vierähti hyvinkin huomaamattomasti melkein kolme tuntia, ennenkuin tajusin katsoa kauhusta kankeana kelloa ja hetken tuijotuksen päätteeksi todeta, et pojan pitäisi pian olla unten mailla.. Onneksi sentään tänään saatiin veljen kanssa epävirallinen yhteiskuva!
Nyt poika pötköttelemään ja jos itse vaikka hengähtäisi hetken tuossa sohvalla, ehkä jopa saunankin voisi käydä lämmittämässä. :-)
Huomenna pyörähtää käyntiin vihdoin viimeinen viikko koulua, jonka jälkeen pitkään ja hartaasti odottettu kesäloma alkaa! Ehkä ihan hyvä, etten päässyt töihin - saa vihdoin vetää lonkkaa kaikessa rauhassa!
Onnea tasapuolisesti kaikille yo lakin saaneille ja oikein mahtavaa viikon vaihdetta jokaiselle!♥
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)