haamu

23.8. Lauantai

Se oli sateen ja auringon sekoittama päivä, ei niin kylmä, juuri sopiva.

Normaalista poiketen heräsin aamulla jo yhdekaän aikaa kun poika tuli sängyn viereen huutelemaan "äiti, peitto, pois, herää". Muutaman minuutin jälkeen olo oli jopa ihan virkeä. Markku kävi keittämässä kahvit ja siirryttiin aamupalalle.

Olin poikennut apteekissa viikkoa aikaisemmin, ja no lievästi aamulla poltteli viimeinen testi lavuaarin vierellä. Kaksi aiempaa näyttivät negaa, toisen haamua ei meinannut juuri huomata.

Pojat löhösivät sohvalla ja itse sydän tykyttäen jännäsin vessassa. Ei mitään, nega taas. No toivoa ei siinä vaiheessa tarvinnut menettää, olihan odotettuun kuukautisten alkamiseen vielä noin kahdeksan päivää.

Tunsin ehkä jopa pienen pienen harmistuksen ja noudin kupillisen kahvia ja siirryin pihalle istumaan. Poltin tupakan.

Meni ehkä juuri ja juuri se viisi minuuttia, kun ajattelin vielä vilkaista testiä. Ja kyllä, selvä haamuhan siellä oli! ♥
Odotettu, toivottu ja harkittu pieni ihme ilmoitti tulostaan!

Samantien jaon tiedon Markun kanssa ja yhdessä istuttiin sohvalla hymyillen ja tutkaillen.. "on siinä oikeasti viiva".
Minut tuntien en voinut luottaa siihen, olisihan se voinut olla väärässäkin, viiva oli kuitenkin erittäin olematon. Tein usean testin vielä muutamien päivien välillä ja kyllä, kyllä se viiva vain vahvistui vahvistumistaan!

Vihdoin meidän perhe kasvaa♥ Olen niin onnellinen!

Muutamalle uskalsin avautua, vain harvat ja valitut näkivät haamuni niin aikaisin. Keskenmeno, pelkäsin, osittain mutten sitten kuitenkaan. Välillä takaraivossa kävi ajatus, miten me onnistuttiin näin nopeasti? Onneksi pelkoni oli turha ja pieni sydän sykkii vatsassani. Tästä eteenpäin pääsemme siis seuraamaan pienen ihmeen odotusta ja saapumista, vauva arkeen valmistautumista ja yhden uhman kanssa taistelemista! :)